torstai 23. kesäkuuta 2011

Amerikkalainen pastoraali

Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali, haaste 2/5.

Amerikkalaisen pastoraalin alku lupaili iloluontoista, elämänmyönteistä tarinaa ihmisistä, jotka elävät amerikkalaista unelmaa.

No, sitä se ei ollut.

Kirja alkoi siitä, mihin moni nuorisoelokuva päättyy: lukion paras urheilija, rehti kaveri, kaikkien poikien idoli löytää vierelleen kauniin missin ja sitten he elävät happily ever after. Tai sitten ei. Vietnamin sota sekoittaa heidän tyttärensä pään. Tytär räjäyttää pommin, jossa kuolee ihminen.

 Kirja käsittelee pariskuntaa ja heidän tytärtään ja tämän tekoa. Miksi tytär teki niin kuin teki, sitä jauhetaan 400 sivua. Ja, se oli aika puuduttavaa. Rothin kerronta hyppii välillä tyttären lapsuudessa, välillä pommin jälkeisessä ajassa, välillä mennään aikaan ennen tyttären syntymää. Kerronta, vaikka vaikuttaa sekavalta, toimi kirjassa yllättävän hyvin. Kirjan ongelmana oli jankkaaminen. Tarina ei mennyt eteenpäin. Tyttären tekoa jauhettiin kyllästymiseen asti. Päähenkilö, Swede, oli varsin rasittava tyyppi. Mitäs annoit kaiken hopeatarjottimella? Ja, vaikket olisi antanutkaan, tytär olisi voinut silti tehdä kaikki ne kamaluudet. Hyväksy se, helkkari soikoon!

Seuraavaksi haluan lukea jotain sellaista, jossa EI mainita sukupuolielimiä, eikä kuvata yksityiskohtaisesti sukupuoliyhteyttä. Siveydensipuli-Myy on kyllästynyt siihen, että kirjailijat jakavat perversioitaan tekeleidensä sivuilla. Pysyn siis kaukana nykykirjallisuudesta ja sukellan viktoriaanisen ajan romaaniin.

Ei kommentteja: